Erkki Viuhkon pitkä tie Olkiluotoon

Erkki Viuhko on tehnyt uransa rakennusviennin parissa eri puolilla maailmaa. Vientiprojektissa Viuhko työskentelee nytkin, tällä kertaa tosin Suomessa. Hän on ranskalaisen rakennusliike Bouyguesin varajohtajana Olkiluodon ydinvoimalatyömaalla.

”Olisikohan teekkari Viuhkon aika hoitaa diplomityönsä kuntoon”, tokaisi Perusyhtymän Risto Huttunen alaiselleen Erkki Viuhkolle vuonna syksyllä 1973.

Porkkanana oli kolmen kuukauden kielikurssi Lontoossa. Diplomityö syntyi vauhdilla, ja sen jälkeen Viuhko siirtyi kunnallistekniseltä osastolta yhtiön vastaperustetun vientiosaston palvelukseen. Tästä alkoi Viuhkon nyt yli 30 vuotta kestänyt ura kansainvälisten projektien kimpussa.

Asuntoja ja meijereitä

Erkki Viuhko lähetettiin Nigeriaan vuonna 1973. Ensimmäinen projekti oli sotilastukikohdan kunnallistekniikan suunnittelutyö.

”Siitä ei tosin koskaan syntynyt muuta kuin kunniaa”, Viuhko toteaa. Mutta Makrotalo 100 elementtiasuintaloja sen sijaan päästiin Nigeriassa rakentamaankin.

Muutaman Nigerian vuoden jälkeen Viuhko lähti käynnistämään OMP-Yhtymän (ent. Oulun Maanrakennuspojat) vientitoimintaa. Nigeriaa harkittiin vientisuuntana, mutta sen maariskit alkoivat vaikuttaa turhan korkeilta. Viuhko sai itse valita lähteäkö Libyaan vai Irakiin. Intuitio puhui Libyan puolesta.

”Olin tutustunut pariin irakilaiseen, enkä luottanut heihin.”

Libyassa tehtiin yhteistyössä Valion ja Hankkijan kanssa meijeriä lähelle Egyptin rajaa. Viuhko on edelleen vakuuttunut arabien rehellisyydestä.

”Nostan hattua libyalaisille, jotka suostuivat korjaamaan sopimuksessa olleen ilmeisen virheen. Koen, että he ovat tässä samankaltaisia kuin suomalaiset. Arabit voi suututtaa vain kerran.”

Libyassa vierähti yli neljä vuotta, jonka jälkeen Viuhko palasi kotimaahan. Hän oli perustamassa OMP:n Uudenmaan yksikköä.

”Sain melko vapaat kädet esimerkiksi tonttihankinnassa. Ohjeeksi annettiin, että älä tuhlaa rahaa, tee sitä”, Viuhko sanoo.

Keväällä 1984 Maa- ja vesirakennustekniikan tuki Ry myi OMP:n Hakalle. Tässä kohtasi kaksi ideologialtaan erilaista maailmaa. Hakan pyrkimyksenä oli ostaa OMP:n länsiviennin osaamista.

”Moni kummasteli, miten voidaan noin musta ja punainen voidaan panna yhteen. Eikä se sitten onnistunutkaan. Puolen vuoden kuluttua 80 prosenttia länsiviennin osaajista oli lähtenyt yhtiöstä”, Viuhko hymähtää.

Viuhko koki itsekin, että politiikka saneli liikaa ehtoja. Toisaalta hän kiittää myös Hakan ajalta saamaansa oppia. Nyt Olkiluodossa yhteistyö sujuu esimerkiksi Rakennusliiton kanssa hyvin.

”Asioista pitää osata keskustella oikea-aikaisesti ja oikeilla nimillä.”

Ideana elementtitehtaiden vienti

Seuraavaksi Viuhko siirtyi Kummilaan tavoitteenaan käynnistää elementtiteknologian vientihankkeita. Yksi tehdas myytiin Ruotsiin Arlandan lentokentän laajennustyömaata varten.

Kairossa oli tarkoitus käynnistää elementtitehdas. Suunnitelmat olivat jo pitkällä, mutta Finfund vetäytyi hankkeesta viime hetkellä. Konkreettiseksi muistoksi Giza New Elements -projektista jäi komea logo, jonka taustalla komeilee Gizan kolme pyramidia

”Paikallinen yhteistyökumppani käynnisti hankkeen yksin, ja tehdas toimii tänäkin päivänä kannattavasti”, Viuhko huomauttaa.

Yhteistyössä VTT:n betonilaboratorion kanssa kehitettiin kuitubetonista ontelolaattoja. Ideana oli kehittää edullisia ratkaisuja asuinrakentamiseen. Yksi koetalokin tehtiin, mutta Viuhkon arvion mukaan asian takana ei ollut poliittista halua.

”Yksi yhteys tosin saatiin New Yorkiin. Yrittäjien ajatuksena oli jyrätä Harlem kasaan ja rakentaa näillä elementeillä edullisesti uutta tilalle.”

Kummila joutui pari vuotta myöhemmin saneeraustilaan ja samalla saivat myös orastavat vientiponnistelut jäädä.

Kehitysapua ja ympäristöhankkeita

Kummilan jälkeen Viuhko suuntasi Mosambikiin, jossa Suomen valtio rakensi kehitysaputyönä konttiterminaalia. Hanke oli myöhässä ja toimeksiantona oli kuroa aikataulu umpeen. Lopulta hanke valmistui kymmenen kuukautta etuajassa ja rahaakin säästyi 27 miljoonaa markkaa.

”Tällä ylijääneellä rahalla sitten rakennettiin osa kappaletavaraterminaalia, yhden sairaalan synnytysosasto, koululaajennus ja pari tietä.”

Valtio kurssitti työntekijöitään portugalin kielessä tiivisti, joten Viuhko oppi erinomaisen portugalin taidon.

Seuraava komennus olikin juuri Portugalissa. Viuhko oli Maa ja Veden palveluksessa suunnittelemassa jätevedenpuhdistamoa ja valvomassa sen toteutusta. Sellutehtaan jätevesien biologiseen puhdistamiseen vaadittavaa teknologiaa ei Maa ja Veden lisäksi muilla ollut, joten Viuhkolla oli aavistus siitä, että muita tarjoajia ei ollut.

”Tarjosimme niin paljon kuin kehdattiin, mutta saimme työn.”

Kun työ oli valmis, tilaaja ehdotti, että josko valvontatiimi jäisi vielä vuodeksi hiomaan suunnitelmiaan. Investointia haluttiin viivyttää, sillä Portugalissa vallitsi tuolloin 22 prosentin korkotaso.

Vuoden aikana suunnitelmia tarkistettiin ja täsmennettiin. Urakka-aika pystyttiin pudottamaan 14 kuukaudesta kahdeksaan, joten myös valittu urakoitsija teki hankkeessa hyvän tilin.

”Aikaa jäi myös opetella Autocadin silloisen 10-version käyttö melko hyvin”, Viuhko muistelee.

Lama iski voimakkaasti

Portugalin jälkeen Viuhko palasi Suomeen keskelle lamaa. Hän ja 56 muuta työtöntä akateemista vientieksperttiä muodostivat Suomen Vientiverkon. Valtio tuki koulutusta. Jokaisella oli oma yritys, mutta 56 omistajan yhteistyökuvio oli kuolleena syntynyt ajatus.

Vientiverkon aikana Viuhko lähti vuodeksi Ranskaan. Vuonna 1996 Ranskassa syntyi ensimmäinen yhteys Bouyguesiin. Viuhko oli kuullut yrityksen pyytäneen Lahden moottoritietä koskevat tarjouspaperit.

Sopimusta ei saatu, Bouyguesin johtama ryhmä jäi niukasti kolmanneksi YIT:n ja Lemminkäisen yhteenliittymän taakse.

”Skanskan kuvio oli niin rohkea, että siihen emme olisi pystyneet”, Viuhko myöntää.

2000-luvun alussa Viuhko ehti rakentaa myös Lemcon Networksille kännykkätukiasemia Brasiliaan. Yhteys Bouyguesiin säilyi löyhänä ja se tiivistyi uudelleen kesällä 2004, jolloin tehtiin tarjousta Lohja-Muurla-moottoritiestä. Sopimus Olkiluodosta solmittiin viime keväänä.

Viuhko kummeksuu sitä, miten huonosti Suomessa edelleen arvostetaan kansainvälistä työkokemusta.

”Vieläkin pelätään, että ulkomailla menee jotenkin piloille. Kyllä tässä huomaa olleensa pois Suomesta ja monen piirin ulkopuolella. Verkostot on pitänyt Olkiluodossa luoda aivan alusta.”

Kulttuuritulkkina voimalatyömaalla

Ranskalaisjätti Bouyguesille Olkiluodon ydinvoimala on tärkeä pääavaus Suomeen. Yhtiö toimii 80 maassa. Viuhko pitää ilman muuta tavoitteenaan saada Bouyguesille pysyvä jalansija Suomen markkinoilta.

Kiinnostavia projekteja riittää: Tampereen eteläinen kehätie ja länsimetro näistä isoimpina. Bouygues on rakentanut esimerkiksi Sydneyiin metrolinjan 25 vuoden elinkaarivastuulla.

”Kyllä Suomi on myös tie Venäjälle”, Viuhko myöntää.

Bouyguesilla on Venäjällä talonrakennustoimintaa, muttei vielä yhtään insinöörirakentamisen projektia. Pietari-Moskova-moottoritien suurhanke on Bouyguesin kannalta erittäin kiinnostava, ja siinä voisi ajatella yhteistyötä suomalaisten rakentajien kanssa.

Olkiluodossa hän näkee oman roolinsa etenkin kulttuuritulkkina. Eri maiden välisiä eroja on loputtomasti.

”Ranskalaiset ovat byrokraattisia, mutta asian toinen puoli on se, että kaikki varmistetaan kahteen kertaan.” Bouygues panostaa Viuhkon mukaan erityisesti riskienhallintaan.

”Kaikki isot ja pienet riskit tuodaan esille ja ne analysoidaan järjestelmällisesti.”

Kaikki mahdollinen myös testataan ja jokaiselle työvaiheelle on ennakkoon määritellyt menetelmät.

Monikulttuurisuus on Viuhkolle itselleen kotoista. Hänen ranskalainen puolisonsa on kotoisin alun perin Madagasgarilta. Kotikielinä ovat ranska ja englanti. Perheen pojat käyvät ranskalaista koulua.

Työt sitovat nyt ainakin kolmeksi vuodeksi Suomeen, mutta Viuhko pitää ilman muuta selvänä, että sen jälkeen perhe lähtee takaisin maailmalle.